Kurainen eteinen vol. 1

Pääsiäisen puhteeksi pääsimme käsiksi kuraeteisemme eli tuulikaapin (windy closet?) eli pikkueteisen kimpuun. Kaitsin lauantai-iltana vatsatautista koiravanhustamme ja päätin siinä ajankuluksi kokeilla lähitiskö eteisen laatat kuinka helposti irti. Olimme suunnitelleet purkutyöt sunnuntaiksi, mutta the devil plays with idle hands ja puoli tuntia myöhemmin - niin itseni kuin terrierin hämmästykseksi - oli eteisen lattia purettu. 

Halusimme vaihtaa harmaasaumatun kirjavan beigen laattalattian hiukan kuraystävällisemmäksi, sillä kaksi karvakuonoa ja meneillään oleva ilmaston lämpeneminen ovat saaneet aikaan sellaisen tassujen hankausrumban ettei toista. Tassujen peseminen ei ole vaihtoehto kuin äärimmäisessä shit situation tilanteessa (eli jompi kumpi älynväläys tepastelee kasaan sitä itseään), koska kylpyhuone on yläkerrassa ja koiravanhuksemme antaa vain minun nostaa kaikki rouvan 18kg yläkertaan.

 Laatoittamaan pääsimme.. köh, tai siis puolisoni pääsi sunnuntaina. Minä keskityin tohtorin ominaisuudessa viimeistelemään päivälliseltä jäänyttä punaviiniä ja ojentamaan erinäisiä esineitä, kuten lyijykynää, poran akkua jne. Sellaista tarpeellista.

 Hommassa ei kauaa nokka tuhissut, mutta muutama viimeistelytyö piti jättää seuraavaan päivään, koska arvelimme naapurisovun kärsivän laattasirkkelöinnin äänestä pihalla noin kello 21.00 pyhäpäivänä.

Saumaukseen pääsemme pian käsiksi. Kuivumisen jälkeen pääsen myös itse kokeilemaan loppusiivousta varten Kiillon laattapesua, jonka ostin käyttöön vasta nyt. Toivon mukaan se toimii yhtä hyvin kuin muistan raksasiivousajoiltani, ja pääsen leikkimään sen kanssa niin wc-tilan kuin keittiön välitilan puhdistamisessa.